Pikku kisusta taitavaksi saalistajaksi
Tässä minä Umpu olen ihan pienenä. Tulin tänne Vonkaleeseen Oulun läheltä marraskuussa 2021. Olin yksi kuudesta pienestä pörröpennusta, joista puolet oli vaaleanruskeita ja toinen puoli tällaisia raidallisia. Uusi perheeni kertoi tarvitsevansa lemmikkikissaa, joka olisi myös hyvä hiirisaalistaja. Sehän nappasi, sillä minun emoni oli jo vuosikausia toiminut taitavana saalistavana navettakissana. Siksi oli oletettavaa, että saalistustaito olisi tullut minullekin veren perintönä.
Niin siinä sitten kävi, että minun ja näiden uusien rakkaiden ihmisten ( ja eläinten) elämät liittyivät yhteen. Kuten kuvasta näkyy, sain paljon hellyyttä ja rakastin ihmisten läheisyyttä heti ihan pienestä. Vieläkin nautin nukkumisesta lämpimässä jalkopäässä.
Viimakin kaipasi kaveria. Tultiin ihan heti Viiman kanssa hyvin toimeen. Viima ajaa minua varovasti takaa, mutta ei pure. Minäkin nostan Viimalle tassua varoitukseksi, mutta en paljasta kynsiäni.
Minua kuvaillaan itsetuntoiseksi herkkusuuksi, prinsessaksi ja taitavaksi saalistajaksi. Olen rohkea, yhtä rohkea kuin Aliisa. Me kumpikin uskallamme kulkea yksin pimeässä yössä.
Matalalta korkealle
Aluksi tutustuin paikkoihin, joihin oli helppo mennä: sänkyjen ja suihkukaapin alle, nojatuolien alle ja myöhemmin niiden päälle, tuoleille ja pöydälle. Sitten uskaltauduin vieläkin korkeammalle, kirjahyllyn päälle. Se vasta oli paikka, sai aivan rauhassa tarkkailla ympäristöä ja välillä juosta niin, että tavarat putoilivat.
Vartioalueeni on aika laaja ja siihen kuuluu monta taloa ja vielä enemmän varastoja. Siinä olisi työtä useammallekin kissalle, mutta yksikin hyvä saalistaja riittää. Saaliini: hiiret, päästäiset, oravat ja linnutkin, vien usein näytille ylätalon portaiden edustalle mahdollisia kehuja varten. Toisista saaliista saan kehuja, mutta toisista, esim. pikkulinnuista päiden pudistelua ja tuhahtelua.
Mieluiten lähtisin ulos saalistusretkelle illalla, kun kotiväki on menossa nukkumaan. Tiedättehän, että kissat näkevät hyvin pimeässä. Vähän pistää harmittamaan, kun kotiporukat eivät päästä minua ulos yöksi näin talvella, minua voisi kuulemma palella liiaksi. Uskoisin itse kuitenkin pärjääväni, osaanhan kaivautua lampolan heinien alle ja etsiä muitakin lämpimiä paikkoja.
Lämpö tekee hyvää ja antaa makoisat unet
Jo nuorena opin, että tietokoneen lähellä on hyvä ottaa torkut. Näppäimistö on ihan hurjan hyvä ja mukautuva paikka nukkua. Joskus hallitsen jopa ihmisten työn paussittamista tällä tavoin, eiväthän he helpolla tohdi ajaa minua pois nukkumapaikaltani. Tämänhän voi siis lukea oikeastaan minun työksi 😊
Olen taitava löytämään muitakin löhöilypaikkoja. Nukun mielellään lämpimissä paikoissa kuten muutkin lajitoverini. Kuivausrummun sisälläkin voi olla mukavaa ja se voi tarjota hyvän paikan ympäristön tarkkailulle. Sieltä käsin huomaan helposti , milloin joku tulee suihkusta pois, Yksi paikka, jossa rakastan nimittäin makailla on suihkukaapin lämmin lattia, vaikka se olisi vielä märkäkin edellisen suihkuttelijan jäljiltä. Lämpö on tärkeintä.
Kylpyhuone on muutenkin hyvä paikka, sillä lattialämmitys saa olon raukeaksi. Varsinkin, jos vanha ja pehmoinen lammastalja on lattian päällä.
Aika hauska leikki, jonka olen vanhempana oppinut on, että piiloudun oven taakse odottamaan seuraavaa kulkijaa. Ja kun hän tulee, hyppään leikillisesti lahkeeseen tai turkkiin kiinni tarkoituksenani kunnolla pelästyttää. Aina en kuitenkaan saa heistä leikkikaveria itselleni.
Työkoneet pysyvät lämpiminä pitkään ja niiden päältä on helppoa tarkkailla ympäristöä. Kun vaikkapa Viima tulee ulos, hyppään alas ja juoksen ihan sen läheltä siksi, että saisin hippakaverin. Ja kun Viima juoksee minun perääni, on kiva juttu luikahtaa liiterin oven alta pakoon. Kyllä kissat osaavat koiria kiusata 😉
Elän hyvää elämää
Välillä lähden postinhakukävelylle, varsinkin jos Viima ei ole mukana. Vaikka olen itsenäinen luonne, on usein hauskaa olla muiden kanssa. Jos oma perheeni menee rantasaunaan, kuljen perässä ja odottelen heitä kuistilla. Katselen järven selkää ja kehräilen itsekseni. Aika mukavaa tämä minun elämäni, nautin siitä ihan suunnattomasti ja tunnen, että kaikki rakastavat minua. Kukaan ei ole koskaan ollut minulle ilkeä, siksi minäkin luotan ihmisiin enkä koe tarvetta piiloutua heiltä.
Ai niin, yhden asian unohdin kertoa: olen tosi taitava ovien avaaja. Monen monta kertaa perheeni jäsenet ovat kotiin tullessaan löytäneet ulko-oven ja sisemmänkin oven sepposen selällään. Minä olen halunnut joko ulos tai sisään ja avannut itse ovet.
Nykyään he useimmiten muistavat kääntää avaimella lukon niin, ettei minun hyppyni kahvaan saa ovea aukeamaan. Ensimmäiset kerrat kun näin kävi, ärsyttivät minua suunnattomasti. Nykyään menen ylimmälle ulkoportaalle tai sisäoven eteen istumaan ja odottamaan avaajaa. Olen aika kova maukumaan, jos näen jonkun mahdollisen oven avaajan lähistöllä.
Kuules Umpu, kerroit olevasi taitava saalistaja ja haluavasi saalistaa erityisesti illan ja yön pimeydessä. Harmittelet sitä, että kotiväkesi estävät sen näin talvella. Hyvä juttu! Hyvä että estävät, sillä olen monta kertaa herännyt tömähdykseen, kun hyppäät ruokaheinien yläpuoliselta orrelta alas. Se on ärsyttävää, varsinkin jos makoisa uni katkeaa. Ole kiltti ja pysy yöt sisällä, kesällä saat taivaltaa laitumella vaikka läpi yön.
Sinä Käpy luulet väärin. Ei se tömähdys minusta johdu vaan tippuvista tavaroista. Arvaa vaan, miltä tuntuu hyppiä kotona kirjahyllyjen päällä, kun liiterin orsille pääsee paljon korkeammalle. Eikä se kotiväkikään kovin iloissaan ole, kun valokuva tai kynttilänjalka tipahtaa kirjahyllystä lattialle.
No tänään se sitten taas tapahtui, millä asialla tekstissäsi Umpu-ystäväni herkuttelit 🤣. Olin lähdössä Antin kanssa kävelylle ja sinä juoksit vastaan portaille. Minä ryntäsin iloisena perääsi ja ajattelin saada nuuhkia pörröturkkiasi, vaan sinä pinkaisit liiterin oven alta piiloon. Kyllä minä vähän mielessäni sadattelin kaikkia maailman kissoja 😉 Onneksi kohta palasit ja sain nuuskia turkkiasi. Minusta tuntui, että halusit ihan vähän pyytää anteeksi.
Minusta tuntuu, että kujeilu on osa luontoani. Minä vaan rakastan kiusoitella sinua, enhän minä vieraita koiria uskaltaisi härnätä. Minä kiusoittelen rakkaudesta, samalla tavoin kun sanotaan, että rakkaudesta se hevonenkin potkii ❣
Totanoin…. luin kirjoituksesi Umpu ja jäin miettimään, että teidän talonne lattialla on lammastalja, jonka päällä tykkäät makailla….. mistähän se on mahtanut tulla. Mietin vain ….
En minä vaan tiedä, se oli talossa jo silloin kun minä tulin tänne. Ai niin, sen tiedän, että sitä pidettiin Aliisan pulkassa silloin, kun tyttö oli ihan pieni. Talja on niin niin lämmin, sen päällä on ihana köllötellä. Kyllä teillä lampailla täytyy olla mukavan lämmintä tuollaisen turkin sisällä.
Hyvää naistenpäivää rakas Umpu ❣
Oho, en tainnut muistaa kiittää sinua naistenpäivätoivotuksista 😂 Siis, kiitos Viima kauniista sanoistasi 😍 Koskahan minä voisin onnitella sinua, kun olet mieskoira, siis uroskoira….. Löytyihän se miestenpäivä kalenterista, se on 9.11. Yritän muistaa silloin sinua Viima 😉
Nyt kun ilmat ovat lämmenneet, teen ulkona paljon pidempiä lenkkejä, palaan kotiovelle vasta pimeään aikaan. Mukavaa, kun ei ollenkaan palele 😊
Parin päivän ajan meidän pihalla on kulkenut Pihla ja hänen jälkeensä on leijaillut kolmen minulle vieraan kissan tuoksut, hmm,,,, 🤫 Sivusta kuulin, että Pihlan kanssa Kokkolassa asustaa kolme kissaa: Timona, Tene ja Nasu. Kyllä on mielenkiintoinen kissaneitojen tuoksujen sekoitus, pääsisinpä tarkastelemaan lähemmin …
Näinä keväisinä öinä haluaisin viettää aikani ulkona….