Minä olen suuri ja silti arka

 

Uuteen kotiin

Minä Vilma olen aina ollut vähän arka lammas. Isoksi nykyään kasvanut, mutta sisältäpäin herkkä ja arka. Tässäkin kuvassa Vanilia on uskaltautunut vanhojen, meille vielä vieraiden lampaiden luokse syömään. Käpykin uskaltaa tarkkailla niitä vähän kauempaa. Minä olen kääntynyt toiseen suuntaan enkä uskalla kohdata isoja lampaita edes matkan takaa. En voinut luottaa niihin, kun emme olleet vielä tutustuneet. Tuntui turvalliselta, kun Käpy pysyi vieressäni.

 

 

Minun ulkonäköä vähän haukuttiin

 

Tässä minä olen ensimmäisenä kesänä, kun en ollut enää ihan vauva. Olin kiinnostunut tutkimaan kaikki uudet paikat ja siinä rytäkässä jokin risu oli kait osunut minua otsaan ja tehnyt siihen haavan. Muistan, että ensimmäisenä kesänämme kun turkkimme oli vielä hento, itikoita oli ihan valtavasti. Silloin tällöin otsassani oli verinen jälki itikastakin.

 Minä olen aina ollut vähän kolhon näköinen, kuten jotkut ihmiset sanovat. Pahinta on, kun joku on maininnut minun pääni muistuttavan lehmän päätä ja korvieni olevan kummallisen isot. Se on saanut mieleni surulliseksi. Kauniimpi maininta oli, että pääni muistuttaisi linnun päätä.

 

 

Minusta tuli meidän lauman pomo

 

Aikaa myöten minä kasvoin meistä lampaista suurimmaksi, eivätkä lammaskaverini uskalla enää minua uhmata. Jossain välissä otsassani oli ruhjeita, kun laumatoverit yrittivät otsaani puskemalla haastaa minua kamppailuun siitä, kumpi on vahvempi. Noiden tuoksinoiden jälkeen minusta on nyt tullut meidän lauman pomo. Minä päätän, missä haluan syödä ja muut siirtyvät syrjään. Silti olen kiltti enkä haasta riitaa. Odotan esimerkiksi kärsivällisesti, että minulle annetaan kuiva leipäpala. Tiedän saavani sen sitten, kun on minun vuoroni.

Haluan pitää puoleni, mutta luonteeltani olen kuitenkin vähän varovainen, en mene suinpäin ihmisten rapsutettavaksi. Ja lampolaan sisälle astelevia koiria en lähesty ollenkaan, en edes tuttua Viimaa.

 

 

Kun minun annetaan rauhassa katsella ja tulla omaa tahtiani lähelle, osaan nauttia ystävällisten ihmisten rapsutuksista täydestä sydämestäni. Aah, se tuntuu niin hyvältä! On aika vaikeaa olla iso ja arka. Nuorena lampaana turkkini kasvaa nopeasti ja tuuheaksi, ja kun sen alla on roteva kehoni, niin eittämättä olen aika isokokoinen.  Jotenkin kaikki tuntuvat ajattelevan, että minä suurimpana lampaana olisin jotenkin hyökkäävä. Se on kuitenkin väärä oletus.

 

 

Ruokajärjestys se olla pitää

 

Talvella lampolassa ollessamme minä jään yleensä viimeisenä herkuttelemaan aamunakkuloiden lopuilla (koska oman ruokapaikkani tyhjentyessä työnnän muut pois pöydän äärestä😉) . Ensimmäisinä nakkulapöydästä siirtyvät vanhukset Päkäpää ja Ruusu, jotka aloittavat lattialle laitetun heinäkasan rouskuttelun. Käpy siirtyy heidän kanssaan saman kasan kimppuun, mutta Vanilia menee heinähäkin luokse yksikseen ja saa rouskutella siellä sydämensä kyllyydestä.

Lopeteltuani nakkuloiden etsimisen ruokahyllyn vierustoilta siirryn ihan nätisti lattiakasan kimppuun kolmen muun toveriksi. Alla olevassa kuvassa me neljä rouskuttelemme heinää lattiakasasta. Ihmiset yleensä ihmettelevät, että miksi ihmeessä haluamme syödä heinää mieluummin lattialta kuin heinähäkistä. En oikein osaa sanoa, jotenkin se vaan maistuu paremmalta.

 

 

Nyt, kun ilmat ovat lämmenneet, emme tarvitse edes vanhuslampaiden vuoksi lisälämmitystä lampolaan. Päinvastoin, seinällä olevien pikkuisten ilmaräppänöiden lisäksi myös kattoluukku pidetään yleensä auki. Se tökätään aitauksemme ulkopuolelta kävelykepin varrella auki ja alkuun se pelästytti varsinkin minua, ja vähän muitakin. Keppiä on liikutettava rauhallisesti, niin kaikki menee hyvin. Sitä on joskus ihmetelty, miksi me pelkäämme keppiä, vaikka sillä ei ole koskaan meitä huidottu, ei edes kosketettu. Ei siitä ole kysymys, nopeat liikkeet vaan  yleensä ovat meille kaikille pelottavia.

Kattoluukusta tulee kevään tuoksu sisälle. Tulee ihan piristynyt ja kesää odottava olo. Mutta sitä ennen tulee keritsijä ja meidän turkit saavat lähteä. Se tapahtuu Vapun tienoilla ja siitä teille taitaa kertoa Käpy-lammas.