Talven tullen minulla, lämmintä ilmaa rakastavalla kissalla saattaa aika tulla pitkäksi. Kun ilmat syksyllä viilenevät, joudun keksimään erilaista mielen piristystä. Kertomukseni lopussa selviää, miksi tällä kerralla murjotan ja etsin parempaa oloa kuivausrummussa. Seikkailuun ryhtymässä Eräänä päivänä kulkiessani kanilan ohi huomasin, että katon rajassa oli kissanmentävä aukko. Kiertelin kaikessa rauhassa rakennuksen ympäri ja…
Lue lisää
Järven jää voi olla petollinen Minusta järven jäällä liikkuminen on aina tuntunut kiehtovalta. Jo nuorukaisena koirana juoksin jäälle isäntäni käskyistä huolimatta. Metsäpuron suuaukon lähellä jää oli ohutta ja minä mulahdin veteen. Se oli aivan kamalaa, mutta isäntäni kannusti rauhallisesti minua kiipeämään jään reunalle. Niin tein ja pääsin kuin pääsinkin jäälle turkki ihan litimärkänä. Ravistellessani…
Lue lisää
Kanila alkoi tuntua kotoisalta paikalta Niinhän siinä kävi, että totuimme uuteen asuinpaikkaamme, Vonkaleen kanilaan. Mieluiten hyppelehdimme ja juoksentelimme ulkotarhassa. Odottelimme varsinkin mökkivieraidemme lapsia, sillä he yleensä poimivat tienpientareilta voikukanlehtiä, suurinta herkkuamme. Jotkut lapset haluaisivat ottaa meidät syliinsä, mutta silloin juoksemme vikkelästi karkuun. Jotenkin meidän pupujen arkaan luonteeseen kuuluu, että varomme vähän kaikkea.…
Lue lisää
Hei taas pitkästä aikaa! Minulla on kerrottavana vähän haikea asia meidän kuulumisistamme. Meistä lampaista enää kolme (minä Vilma, Vanilia ja Käpy) olemme paikalla. Siksi ei ole tehnyt mieli vähään aikaan kirjoitella. Ystävistä on vaikea irrottaa, vaikka tietää, että niin pitää joskus tehdä. Sen jälkeen pitää kasvaa kiinni uuteen aikaan ja vaatii hetken, että…
Lue lisää
Kanila sai tänä kesänä meistä kaksi uutta asukasta Synnyimme Pihtiputaalle kiltin kaniemon viiden poikasen pentueeseen. Antti ja Aliisa hakivat meidät autolla ja laittoivat kuljetuksen ajaksi eläinten lentolaukkuun. Laukussa oli mielenkiintoisia tuoksuja, sillä se oli hankittu Viimaa varten, kun se tuotiin Puolasta tänne Suomeen ja Vonkaleeseen. Myös Umpu-kissa pääsi ensimmäisen matkansa ajaksi matkustamaan samaan tilavaan…
Lue lisää
Meillä lampailla on ihana ja niin niin lämmin turkki! Kesähelteiden saapuessa se tuntuu kuitenkin kuin paksu talvitakki olisi niskassa. Siksi ilahdumme aina, kun kuulemme kerintähetken olevan tulossa. Kärsisimme kovasti, jos turkkiamme ei leikattaisi ja joutuisimme olemaan kuumissamme koko kesän. Turkkimme kaiken lisäksi huopuu aikaa myöten ja siihen tarttuu kaikenlaista likaa, joten siitä tulisi muutakin harmia…
Lue lisää
Kesälaitumelle Vietimme pitkän talven sisällä lampolassa. Kevään tullen me kaikki haaveilimme kesästä ja isoista laitumista. Sitten tuli Vonkaleen kevättalkoot ja meidät vietiin metsälaitumelle. Seurasimme kiltisti, kun Pihla kulki edellä ja heilutti ruokaämpäriä. Samalla haistelimme ihanaa kesäilmaa ja kävimme näykkäämässä tien varressa kasvavia ruohotupsuja. Sisätiloissa jäykistyneet jalat nauttivat, kun oli tilaa juoksennella kohti metsälaidunta. …
Lue lisää
Anteeksi viivästys Nyt täytyy kertoa ihan ensimmäiseksi, että minun vuorollani on kirjoittamisessa tapahtunut viivästys. Oli pakko talkoiden jälkeen kierrellä katsastamassa kaikki paikat, niin en kerta kaikkiaan ehtinyt miettimään kirjoittamista. Mutta tässä se tulee, kerron teille talkoista. Vonkaleessa oli perinteiset talkoot . Talkoissa oli mukana Viiman lisäksi kaksi koiraa ja kolme sisäkissaa. Kissoja…
Lue lisää
Kaupparetkelle Kuopioon Tässä yhtenä päivänä pääsin kuin pääsinkin autoajelulle Kuopioon. Jouduin kyllä aika tavalla ja monin tavoin muistuttamaan porukoita, että olen reissukoira enkä yhtään hankala autossa. Hehän olisivat ensin jättäneet minut kotiin odottelemaan. Siellä minä sitten olisin kökötellyt, yrittänyt torkkua koiran unta ja aina väliin kuulostellut, kuuluisiko tutun auton ääntä. Se hetki oli niin…
Lue lisää
Turha hötkyily ei auta Minä olen Käpy-lammas, en kovin arka, mutta en myöskään päälle käyvä tai hurjan innokas. Maltan seurailla tilanteita ja uskallan lähestyä sekä ihmisiä että eläimiä. Yläkuvassa näettekin, että uskaltaudun Viimankin kanssa ihan lähikontaktiinkin. Minut tunnistaa tummasta kuonon nipukasta. Monet rapsuttavat minua mielellään, sillä olen aika rauhallinen enkä turhia hötkyile.…
Lue lisää