Järven jää voi olla petollinen Minusta järven jäällä liikkuminen on aina tuntunut kiehtovalta. Jo nuorukaisena koirana juoksin jäälle isäntäni käskyistä huolimatta. Metsäpuron suuaukon lähellä jää oli ohutta ja minä mulahdin veteen. Se oli aivan kamalaa, mutta isäntäni kannusti rauhallisesti minua kiipeämään jään reunalle. Niin tein ja pääsin kuin pääsinkin jäälle turkki ihan litimärkänä. Ravistellessani…
Kanila alkoi tuntua kotoisalta paikalta Niinhän siinä kävi, että totuimme uuteen asuinpaikkaamme, Vonkaleen kanilaan. Mieluiten hyppelehdimme ja juoksentelimme ulkotarhassa. Odottelimme varsinkin mökkivieraidemme lapsia, sillä he yleensä poimivat tienpientareilta voikukanlehtiä, suurinta herkkuamme. Jotkut lapset haluaisivat ottaa meidät syliinsä, mutta silloin juoksemme vikkelästi karkuun. Jotenkin meidän pupujen arkaan luonteeseen kuuluu, että varomme vähän kaikkea.…
Hei taas pitkästä aikaa! Minulla on kerrottavana vähän haikea asia meidän kuulumisistamme. Meistä lampaista enää kolme (minä Vilma, Vanilia ja Käpy) olemme paikalla. Siksi ei ole tehnyt mieli vähään aikaan kirjoitella. Ystävistä on vaikea irrottaa, vaikka tietää, että niin pitää joskus tehdä. Sen jälkeen pitää kasvaa kiinni uuteen aikaan ja vaatii hetken, että…